Leppoisaa syksyä 2022!


Olen 61-vuotias Porvoossa jo reilut 20 vuotta asunut mies - kotoisin olen Helsingistä.

Minulla on neljä tytärtä ja kolme lastenlasta. Koulutukseltani olen yo, restonomi,eMBA-opintoja.

Arvojani ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, armollisuus ja suvaitsevaisuus, mutta ei sinisilmäisesti.

Työurani palvelualalla on kestänyt lähes 40 vuotta. Pääsääntöisesti olen työskennellyt yksityisten yritysten palveluksessa. Minulla on työkokemusta myös julkisen sektorin palveluksessa, Kotkassa kehitysyhtiön projektipäällikkönä, jolloin vastasin kahdesta maakunnallisista EU-matkailuhankkeesta sekä Pohjois-Karjalan Maakuntaliiton palveluksessa matkailuprojektissa

Olen Porvoon valtuustossa varavaltuutettu, tarkastuslautakunnan jäsen, kaupunkikehitys- ja sivistyslautakunnan varajäsen. 

Politiikassa on kyse arvovalinnoista

totesi minulle eräs kokeneempi kaupunginvaltuutettu. Tuoreena kunnalliseen poliittiseen toimintaan osallistuneena olen hämmästellyt sitä ristiriitaa, mikä tuntuu vallitsevan vaalilupausten, kaupungin strategian ja päätösten toimeenpanon ja uudishankkeiden kanssa.

Kaupunkia tulee kuntalain mukaan kehittää tasapuolisesti ja taloudellisesti varovaisuuden periaatteella.

Porvoon strategiassa todetaan mm." toimimme yhdessä toisiamme arvostaen rohkeasti ja vastuullisesti. Aito vuoropuhelu ja laaja vuorovaikutus." No, asukkaita ja heidän näkemyksiään ja toiveitaan on kuultu yli viisi vuotta sitten esimerkiksi kyläkeskusten kaavoituksen kehittämisen yhteydessä (Epoo, Gäggdrag). Kaavoituksen valmistelu on kestänyt kohta kahdeksan vuotta ja alueiden kehittyminen on taantunut, koska poikkeuslupia asuntorakentamiseen ei ole käytännössä myönnetty. Uusia asukkaita ja lapsiperheitä ei ole juuri tullut alueille. Suomenkielisiä esikouluikäisiä on jo ohjattu Kevätkumpuun Epoon alueelta. Nämä toimet tai toimettomuudet ovat johtaneet siihen, että lakkautusuhan alla jo vuosia ollut Epoon koulu on nyt päätetty lakkauttaa. Kaksikielisen sivistyskeskuksen perustamista Grannaksen koulun yhteyteen ei ole haluttu pitää vaihtoehtona. Strategiasta "Vaivaton ja sujuva arki, yhdenvertaisuus lisääntyy" ei taida toteutua tässä päätöksessä, jos sitä verrataan esimerkiksi Kulloon ja Kerkkoon kaksikielisten sivistyskeskusten päätösten perusteluihin. Epoon koulun lakkauttamista perusteltiin säästösyillä, tulevat korjaus- ja muutostyöt maksaisivat noin 2 miljoonaa euroa.

Toisaalta kaupunginhallitus päätti keväällä 2022, ettei Huhtisten päiväkotia kunnosteta, vaan rakennetaan uusi tilalle. Kunnostukseen oli varattu 3,2 milj. euroa, nyt hintalappu uudisrakennukselle 5,7 milj. euroa - vaivainen 2 milj. lisäys. Nyt syksyllä uudishanketta onkin laajennettu ja uusi kustannusarvio 10 miljoonaa euroa! Lisäys vaatimattomat 5 milj. euroa. Kai näissä päätöksissä on jokin logiikka.

Missä ovat toimet palveluiden parantamiseksi sivistystoimessa mm. opettajien vakinaiset virkasuhteet laadukkaan opetustoiminnan turvaamiseksi määräaikaisten sopimusten sijaan, kunnon oppimismateriaalit kaikille oppilaille, riittävä apu- ja tukihenkilöiden määrä, erityisluokkien palauttaminen tms. Strategiassa todetaan: "tarjoamme koulutusta ja varhaiskasvatusta turvallisissa ja terveellisissä tiloissa."

Toivoisin, että huomio keskitettäisiin prosessien ja hallinnon paisuttamisen sijaan kaupungin palveluja käyttäviin ihmisiin, oli kyse sitten lapsista, aikuisista tai vanhuksista. On toki inhimillistä, että päätöksentekijöiden ja valmistelijoiden on innostavampaa keskittyä miljoonaluokan hankkeisiin kuten itärata, Kokonniemi, toriuudistus, Nimbus kuin jokapäiväiseen arkeen ja tarpeisiin liittyviin asioihin.

Porvooseen ilmainen joukkoliikenne?

Olemme viime vuosina saaneet tottua ja sopeutua nopeisiin ja yllättäviin muutoksiin -

Korona-pandemia, hyökkäyssota Ukrainassa ja nyt todella nopea inflaation kehittyminen, niin energian, polttonesteiden kuin ruoan hinnan osalta. Viimeisin paikallistason muutos tuli ilmi, kun Porvoon Liikenne ilmoitti, ettei se enää jatka markkinaehtoista liikennöintiä Porvoossa.

Joukkoliikenteen suuri haaste Porvoossa on se, että asiakkaita eli matkustajia on aivan liian vähän, muutamaa arkipäivän aamu-ja iltatunteja lukuun ottamatta. Porvoo on kaavoitettu ja asutettu siten, että kotitalouksilla pitää olla 1-2 autoja hoitaakseen päivittäisiä asioitaan mm. työssäkäynnit, kaupoissa asioinnit ja kuljetukset päivähoitoon, kouluihin ja harrastuksiin. Se ei ole joukkoliikennettä, jos jollakin linjalla ajelee kerran tunnissa 50- paikkainen linja-auto tyhjillään tai muutama matkustaja kyydissä. Miten saisimme lisää matkustajia joukkoliikenteeseen?

Jotta joukkoliikennettä harjoitetaan Porvoossa, sen toiminta tulee joka tapauksessa vaatimaan tukea. Mistä tämä yllättävä lisärahoitustarve voitaisiin saada leikkaamatta muita Porvoon kaupungin käyttötalousmenoja? Koska nyt näyttää aika selvältä, että idän silkkitie Venäjän kautta ei toteudu muutamaan vuosikymmeneen Venäjän hyökkäyssodan takia, Itä-Suomen metsäteollisuudella tai Nesteellä ei ole tarvetta itärataan ja henkilöliikenteen kannattavuus lienee laskelmissa sangen haastava, tulisiko päättäjien tehdä uudet johtopäätökset kaupunginhallituksen myönteisestä edunvalvontapäätöksestä (27.6.) huolimatta? Panostukset tähän ratakehityksen hankkeeseen on ollut jo 10 miljoonaa euroa ja 5 miljoonaa lisää on varattuna ja kuinka paljon lisää panostusta hanke vielä vaatisi? Lisäpanostuksista epävarmaan hankkeeseen tulisi joka tapauksessa luopua, ja käyttää nämä varat paikallisen joukkoliikenteen kehittämiseen. Miten tuolle julkisuudessakin puhutulle noin 2 miljoonaa euron kulutarpeelle saadaan paras vastine? Olisiko yksi ratkaisu Tallinnan tapaan ilmainen sisäinen joukkoliikenne? Aluksi parin vuoden kokeilulla.

Miten liikennöintiä tulisi sitten harjoittaa? Tämän suunnitteluun riittää varmasti kokenut ajosuunnittelija, joka pystyisi optimoimaan toimivan ja kustannustehokkaan toimintamallin, mikä ottaisi huomioon niin reitit, aikataulut, henkilöstön, ilmastonmuutoksen vähentämiseen käytettävän kaluston ja muun asiaan liittyvän logistiikan. Uusi toimintamalli palvelisi kaikkia kuntalaisia eikä lisäisi kaupungin tai kaupunkilaisten kuluja. Kannattaisiko pohtia?

Joukkoliikennematka sateisessa säässä Huhtisista Helsinki-Vantaan lentoasemalle

Huhtisissa asuu nelihenkinen perhe - äiti, isä ja kaksi alle kouluikäistä lasta.

He ovat lähdössä etelän aurinkoon viikon lomamatkalle. Koska vanhemmat ovat ympäristötietoisia, he kompensoivat lentomatkan päästöjä käyttämällä julkisia liikennevälineitä aina kun se on mahdollista. Perhe siirtyy matkatavaroineen - kaksi isoa matkalaukkua, myös lapsilla omat pienet laukut - Huhtisessa paikallisliikenteen pysäkille, josta perhe siirtyy paikallisliikenteen bussilla keskustaan linja-autoasemalle. Keskustassa on bussin vaihto, jolloin perhe pääsee siirtymään Kuninkaanportin uudelle juna-asemalle. Juna-aseman yhteydessä olevalle liityntäpysäköinnille ei voitu ajaa omalla autolla, koska siellä on 12 tunnin rajoitus, jonka rikkomuksista Porvoon pysäköinninvalvojat tehokkaasti muistuttavat virhemaksuilla. Lähijunalla sitten Keravan kautta Tikkurilaan, missä junanvaihto. Toiselle laiturille pääsee helposti alikulkutunnelin kautta. Kun lentojuna saapuu Helsinki-Vantaan asemalle, niin kävelymatkaa terminaaliin on enää vajaa kilometri. Perillä ollaan klo 3:45, matkaan ei kulunut aikaa kuin reilut kaksi tuntia.

Koska lomalennot lähtevät pääsääntöisesti aikaisin aamulla (perheen lento klo 5:45) ja Finavia suosittelee saapumaan lentokentälle reilut kaksi tuntia aiemmin, niin tämä tarina on fiktiivinen, koska, niin lähiliikenteen junat kuin linja-autot eivät liikennöi yöaikaan.

Luonnollisin tapa lentokentälle siirtymiseen lienee oma auto tai taksi.

Porvoon tulee panostaa opetuksen laatuun ja tasoon


Porvoon Perussuomalaiset ovat huolestuneina seuranneet Porvoon kaupungin sivistystoimen rekrytointipolitiikkaa, kun uusia opettajanvirkoja ei vakinaisteta, vaan palkattavien henkilöiden työsuhteet loppuvat aina kouluvuoden päättyessä eli uusia opettajia palkataan pätkätöihin ja käytännössä he ovat työttömiä koulujen kesälomien aikana. Tästä seuraa se, että koulutoimen korkealaatuinen jatkuvuus ja pitkäjänteinen kehittäminen vaarantuu. Lisäksi vallassa olevalla rekrytointipolitiikalla porvoolaiset oppilaat eivät pääse osalliseksi Suomen parhaasta opetuksesta, koska pätkätöihin hakeutuu lähinnä juuri valmistuneita opettajia, jotka hekin kuitenkin etsivät ja hakevat vakituisia opettajan virkoja muualta.

Tämä väärässä paikassa säästäminen näkyi uusimaassa 4.6. julkaistussa STT:n lukiovertailussa.

Borgå Gymnasiumin sijoitus tipahti sijalta 8 sijalle 93. Linnankosken lukio löytyi sijalta 211, sijoitus oli Itä-Uudenmaan lukioista heikoin.

Myös laajemmin PISA-tutkimuksissa suomalaisten koululaisten tulokset ovat tippuneet sekä lukutaidossa, matematiikassa kuin luonnontieteissä jo 20 vuoden ajan. Asian kehitykseen tulee saada muutos.

Porvoon Perussuomalaiset haluavat, että Porvoon kaupungin sivistystoimi muuttaa rekrytointipolitiikkaansa, siten että uudet opettajan virat ovat vakinaisia toimia. Näin porvoolaiset koululaiset tulevat saamaan jatkossa laadukasta opetusta, mikä luo paremman pohjan myös heidän omalle menestymiselleen yhteiskunnassamme.

Toinen asia, mikä hiukan askarruttaa on sivistystoimen lukuisa hankemäärä. Jos oikein muistamme, niitä on ollut parhaimmillaan 60 kpl vuodessa. Tällainen toiminta vie valtavasti voimavaroja jo muutenkin työllistettyjen opettajien ajasta ja vie huomion pois itse opetustoiminnasta. Vaikka valtio tukeekin näitä hankkeita, on niihin panostettu raha pois perusopetuksesta. Mielestämme on surullista, että koululaiset eivät saa tehdä koulukirjoihin merkintöjä, koska niitä kierrätetään säästöjen takia - säästämme tässäkin aivan väärässä paikassa.

Emme arvostele nykyisten opettajien toimintaa vaan haluamme varmistaa laadukkaan opetustoimen jatkumisen myös jatkossa.

Historiamme suurin hallinnollinen muutos - uudet hyvinvointialueet . Uhka vai mahdollisuus ?

Yli 15 vuotta valmisteltu sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus toteutuu vuonna 2023. Samalla tapahtuu suurin historiallinen muutos hallinnossamme. Kuntien itsemääräämisoikeus palvelujen määrän ja laadun toteuttamiseen muuttuu merkittävästi, kun tehtävät siirtyvät kunnan ulkopuolelle uusille hyvinvointialueille. Toisaalta eduskunta on lainsäädännöllään tähänkin saakka määritellyt ja lisännyt kuntien tehtäviä ja rahoittanut näitä toimia jakamalla valtionosuuksia ja yhteisöverojen tuottoja sekä tilapäisillä avustuksilla kuten koronatuilla, mutta nyt poistuu suurin osa kunnan velvoitteista ja samalla rahoituksesta - jopa reilut 60 %. Ei ole ihme, että epävarmuus ja pelko palvelujen saatavuudesta ja riittävyydestä kasvaa kuntalaisten keskuudessa. 


Asuinkunnastasi riippumatta sinun on saatava apua ja hoitoa alueesi sosiaali-ja terveyspalvelujen tuottajilta.

Palvelut tulee järjestää siten, että ne toimivat sinun eli asiakkaan näkökulmasta laadukkaasti ilman viiveitä ja odottelua - oli kyse sitten lapsi- ja perhepalveluista, työikäisten tai ikäihmisten palveluista tai mielenterveys- tai vammaispalveluista. Palvelun tuottajan ja tilaajan näkökulmasta toiminta tulee olla kustannustehokasta.Meidän tulee panostaa  ennaltaehkäiseviin toimiin. Näin säästämme kalliissa erikoissasairaanhoidon kuluissa. Näin voimme turvata ja kehittää peruspalveluitamme entisestään ja asiakaslähtöisemmin.

Hoitoonpääsy nopeaa ja hoito ennaltaehkäisevää


Tärkeää on jatkossa reagoida asiakkaan ensi yhteydenottoihin, apuun, ajanvaraukseen ja tarpeeseen mahdollisimman nopeasti ja laadukkaasti - oli kyse sitten lapsi- ja perhepalveluista, työikäisten palveluista, iäkkäiden palvelusta, mielenterveys- tai vammaispalveluista.

Kun asiakkaan eli kuntalaisen apuun ja ongelmiin tarjotaan apuja ja ratkaisuja ajoissa ja ennakoiden, kertyy säästöjä, kun tarpeettomat käynnit ja testit vähenevät sekä tilanteet eivät pääse liikaa huonontumaan ja mikä lisäisi kalliin erikoissairaanhoidon tarvetta. Erikoissairaanhoidon kulut ovat jo lähes 40 % kaikista terveyshuollon kuluista. Ennakoivalla toiminnalla säästetään varoja, jotka tulee sitten edelleen ohjata ennaltaehkäiseviin toimiin. Näin kuntalaisten elämisen laatu ja toimintakyky paranee. Terveyden edistäminen jää joka tapauksessa kunnalle muodossa jos toisessa.

Jokainen ihmishenki on tärkeä


Kun tuli on irti, on tapahtunut onnettomuus tai sairaskohtaus, apua on saatava heti. Päättäjien tulee varmistaa, että meillä on tarpeeksi kattava verkosto pelastusasemia ja vapaaehtoistoimintaa, niissä tarpeellinen määrä ammattitaitoista henkilöstöä ja kalustoa erilaisten tehtävien toteuttamiseen. Valtakunnan tasolla tämä tarkoittaa sitä, että uusien koulutuspaikkojen määrää on pelastusopistossa lisättävä hyvissä ajoin, jottei apu viivästy jatkossa siksi, ettei ole riittävästi henkilöstöresursseja. 

Kunnan asukkaan kulut ja verot ei saa kasvaa

Jos uusille hyvinvointialueille rakennetaan uusia organisaatiorakenteita, kunnissa tulee tehdä säästöjä vastaavien tehtävien osalta. Vain näin tekemällä pystytään takaamaan, ettei asukkaiden kokonaisveroaste tai muut sosiaali- ja terveyskulut nouse ja vältymme ylimääräisten hallintohimmelien ylimääräisiltä kustannuksilta. Muussa tapauksessa hallinto pahimmillaan kaksinkertaistuu - nämä kulut olisivat pois asiakaskohtaamisista, mikä huonontaisi huomattavasti palveluja.

Suomalaiset ensin

Perussuomalaiset haluavat, että julkisen talouden päättäjät keskittyvät meidän suomalaisten asioihin hoitamiseen ja parantamiseen. Lopetetaan ja pidättäydytään meille suomalaisille hyödyttömistä hankkeista. Tällä tavoin kuntien lisäksi myös Suomen valtion velkaantuminen saadaan loppumaan ja rahaa, elämisen tasoa ja laatua riittää jatkossa myös tuleville sukupolville kotimaassamme. Meidän tulee ensisijaisesti toimia suomalaisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden puolesta.